Kävelet yksinäsi tietä pitkin. Kaikkialla ihan hiljaista, ei edes lintujen laulua kuulu. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoo kavioiden kopina joka lähestyy sinua. Missään ei näy vielä ketään mutta ääni voimistuu koko ajan. Kuvittelet jo hourailevasi.  Pyörit ympyrää paikallasi ja yrität löytää suuntaa mistä ääni tulee. Pian huomaat jonkun liikkuvan pusikon takana. Pysähdyt ja siristelet silmiäsi, puskasta putkahtaa pieni ruskea hevonen jonka selässä istuu tyttö punaisessa takissa ja tuskailee saadakseen hevosen hiljentämään tahtia. Moikkaat tytölle ja tyttö vastaa iloisesti ja saa hevosen pysähtymään viereesi. Annat hevosen haistella sinua ja kysyt hevosen nimeä. “Tupu, ja mä oon Ida” Tyttö vastaa ja hymähtää. Kerrot oman nimesi ja huomaat että Tupua alkaa kyllästyttää seisominen. Lähdet Idan ja Tupun matkaan ja juttelette niitä näitä, lisää tietoja Tupusta ja Idasta saat näiltä sivuilta

VIIHTYKÄÄ!